tuolta löytyy samplet kyseisee lätttyyn
http://www.cduniverse.com/search/xx/mus ... +Group.htm
Valvojat: ProgePirkka, Snow
Jokke kirjoitti:Voitko vielä täsmentää mitä olit kuunnellut kun tuo kuva oli otettu?
Voiko tuota paremmin sanoa ?Packman kirjoitti:
Mutta asiaan: jos kädestä vääntämällä pakotettaisiin valitsemaan muutama suosikki Methenyn tuotannosta, niin seuraavat tulevat hakematta mieleen:
- Bright Size Life: Jacon ja Bob Moseksen kanssa levytetty raikas klassikko, ensimmäinen miehen omissa nimissä julkistettu levy; nokkelia sävellyksiä, unohtumatonta triosoitantaa
- Pat Metheny Group (ei muuta nimeä): levyllä muurataan PMG:n sävelkielen perusta, joka kuuluu musiikissa selvästi edelleenkin
- 80/81: jazzimmasta päästä tuotantoa, levyn komeimmista sooloista vastaa Methenyn ohella suuresti kaivattu Mike Brecker
- First Circle, ensimmäinen PMG:n levy, jonka ostin, ja siksi aina erityinen paikka sydämessä; kaunis hauska ja haastavakin
- Metheny & Ornette Coleman: Song X, jälleen yksi klassikko, joka on varmaankin tuonut Colemanille tuhatpäin uusia kuulijoita; tämän nielaisevat vaivattomimmin Colemanista muuten pitävät
- Pat Metheny Trio Live: komea tupla-CD asettaa uuden riman jaskakitaratriolle
- Metheny & John Scofield: I Can See Your House From Here, oikeastaan käsittämättömän vähälle huomiolle jäänyt hyvä dokumentaatio jaskakitaran jättiläisten ystävällismiellisestä kohtaamisesta loistavan rytmiryhmän tuella
Aiheesta kevyesti sivuun: PMG on siinä mielessä muistuttanut vähän Zappan bändejä, että PMG:n alumnit ovat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta pääsääntöisesti päätyneet tekemään bändin ulkopuolella vähemmän innostavaa musiikkia. Poikkeuksiakin on, kuten nykybändin trumpetisti/laulaja Cuong Vu, joka on omissa nimissä julkaissut levyjä, jotka haastavat kuulijaa hyvin omaperäisellä lähestymisellä ja formaatilla trumpetti-basso-rummut -triona (erityinen trippi on minulle Come Play With Me, jonka luuppimaailma vie todella kauas arjen huolista). Jos avantgarde-jaska jo käsitteenäkin puistattaa, niin tämä saattaa olla kova pala. Myös ex-PMG-rumpali Paul Wertico on omissa nimissään tehnyt musiikillisia urotöitä. Yksi näistä on rouhea ja raaka kitaratriolevy Don't Be Scared Anymore.
Packman kirjoitti:(tässä kohtaa keski-ikäisellä vierähtää melkein kyynel muistellessa Kultsan keikkaa vuonna 87)
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa