Kumpi Fäänä-levy ensin? :-)

[fäänä]

Nyt on miksauspäivät sovittu tammikuun puoliväliin! Kokeneisiin käsiin annan tuotokseni.

[TVä]

Täten kerrottakoon, että WARP-levy palaa miksauksesta vielä takaisin tilaan, jossa hieman lisää soitetaan!

Juu, tekisihän mun mieleni saada tämä jo pikkuhiljaa ulos, mutta mää kunnioitan yhteistyökumppaneidenikin näkemystä siitä, että matsku ansaitsee vimpanpäälle tuotannon. Tämä prosessi on totta kai omalla kohdallani myös opettelua.

Paska, "melkein niinku pitäis" tahi "tein kompromissin aikataulun vuoksi" -levy elää ärsytyksenä, hävetyksenä tahi katumuksena muusikon syömmessä hautaan asti. Sitä siis vältettäköön. Yksikin nappiin onnistunut biisi julkaisulla taasen on kuin Pieni Elämän Tarkoitus.

[TVä]

Jeh, miksit ovat nyt käsissäni. Yritän tässä tasapainoilla sen välillä, mitä soitannollisia elementtejä kannattaa vielä parannella soittajain näkemyksillä, ja mihin suhtautua "fix it in the mix" -asenteella.

Vielä me ensi viikolla vedämme Riikan kanssa pari tamburiiniraitaa ja vähän kontrastilauluja.

Anyhow, tämä ei voi enää mennä päin persettä. Mä alan olla jo pikkuhiljaa itse tyytyväinen.

(Ei sillä, että kuvittelisin suuren jengin hinkuvan tätä levyä ulos, mutta itse jo pikkuhiljaa hingun.)

[TVä]

Tavallaan voidaan ajatella, että Beethovenin, Brahmsin, Brucknerin ja Sibeliuksen orkestraatio ei ole yhtä värikästä ja yksityiskohdissaan hedonistista kuin vaikkapa Mozartin, Tsaikovskin, Wagnerin ja Debussyn - puhumattakaan Straussista, Ravelista ja Stravinskista.

Sibasta sanotaan, että hän ei koskaan antanut sointivärin viedä musiikkia, vaan musiikilliset teemat olivat numero yksi. Ja kyllähän se niin on, että Tsaikovski olisi ryssinyt soitinnuksellaan Brahmsin ja Stravinski Sibban musiikin.

Fokus täytyy olla jossakin ja se on tietyssä mielessä pois joistain muusta. Tärkeintä on tehtyjen valintojen vakuuttavuus.

Mä yritän nyt tässä funtsia, kuinka pitkälle soitinnan yksityiskohtia, jotten hukkaa fokusta. Ehkäpä tasapainoisina esikuvina joku Tannhäuser-alkusoitto, Pohjolan Tytär ja La Mer. Sinfonisia, mutta värikkäitä kaikki.

Brahmsia mä en voi tästä tehdä, sillä auringon täytyy paistaa musiikin läpi. Stravinskiksi tai Raveliksi en voi myöskään ryhtyä.

[ProgePirkka]

Sibasta sanotaan, että hän ei koskaan antanut sointivärin viedä musiikkia, vaan musiikilliset teemat olivat numero yksi. Ja kyllähän se niin on, että Tsaikovski olisi ryssinyt soitinnuksellaan Brahmsin ja Stravinski Sibban musiikin.

Ihan en hiffaa mitä tällä tarkoitat. Olen aina pitänyt Sibeliusta orkesterin sointivärien suurena nerona, joka loi musiikkia ihan pelkällä sointivärillä. Tuo ei myöskään poissulje sitä että musiikilliset teemat olisivat etualalla. Ne voidaan toteuttaa vain niin monella eri tavalla. Sibelius toteutti usein hyvin hienovaraisella orkestraatiolla huikeita värejä.

[TVä]

Ihan en hiffaa mitä tällä tarkoitat. Olen aina pitänyt Sibeliusta orkesterin sointivärien suurena nerona, joka loi musiikkia ihan pelkällä sointivärillä. Tuo ei myöskään poissulje sitä että musiikilliset teemat olisivat etualalla. Ne voidaan toteuttaa vain niin monella eri tavalla. Sibelius toteutti usein hyvin hienovaraisella orkestraatiolla huikeita värejä.

No esim. sitä, että bassoklarinetti on mukana vain 6. sinfoniassa. Kontrafagottia ja englannintorvea ei ole yhdessäkään sinfoniassa, eikä piccoloakaan muistaakseni harrasteta kuin ehkä kahdessa ensimmäisessä sinfoniassa. Ei ole saksofoneja, ei eb-klarinetteja. Tuuba on muistaakseni vain 1. sinfoniassa. Käyrätorvia on aina neljä. Ei löydy kornetteja. Vaskissa ei käytellä sordinoja eikä liioin jousissa. Ei ole lyömäsoitinpatteristoa, vaan pärjätään patarummuilla. No kellopeli on 4. sinfoniassa.

Toisin sanoen orkesteri on pieni ja klassinen. Puupuhaltimia kutakin 2, eikä laajenneta ylös eikä alas.

Sibeliushan sanoi itsekin tarjoilevansa puhdasta lähdevettä siinä missä mannereurooppalaiset kolleegansa tarjoilivat ties minkälaisia cocktaileja. Minulle Sibeliuksen soitinnus on erinomaista ja täydellisesti musiikkiin sopivaa. Soitinnus ei kuitenkaan ole lähtökohta.

Stravinskilla ja Ravelilla sointiväri on kaikki kaikessa. Teemat ovat usein fragmentaarisempia, eivätkä beethoveniaanis-sibeliaanisessa mielessä "suuria".

[TVä]

Heivaan vaihteeksi yhden biisin/osan lopullisesti veks tästä kokonaisuudesta myöhemmille ajoille ja teen uutta tilalle! Nyt totisesti ymmärrän, miksi sinfonioita väkerretään joskus vuosikausia - ja ensimmäisenä todellisena laajan mittakaavan teoksenanihan tätä on pidettävä.

Turha on mun näköjään kuvitella kykeneväni ennakoimaan aikatauluja. Sen kuitenkin sanon, että olen järjestellyt itselleni musiikillista aikaa rutkasti enemmän tulevaisuudessa. Pystyn vihdoinkin tuomaan RUTIININ mukaan kuvioihin. Tässä on nyt nimenomaan kyse siitä, että tarvitaan raakaa työtä; sävelet ovat selvät, enkä mä kuula hukassa ole missään vaiheessa ollut. Mutta jos ei kerkeä, eikä muulta kohkaamiselta jaksa, on välillä vaikea edetä lineaarisesti ja systemaattisesti. Vähän liian usein jää silkaksi inspisnäpertelyksi.

Sitä yrittää kusettaa itseään. Kuinka monta kertaa olenkaan julistanut, että "tuon työvaiheen jälkeen homma on valmis", mutta olen sanonut niin vain, jotta en lannistuisi kulman takana odottavan työn määrästä. Nyt sanon vain, että tää on valmis kun tää on valmis.

Kitaristi ja fonisti nauhoittavat vielä toukokuun aikana. Multa tarvitaan tuohon uuteen osaan laulut, cembalo, piano ja bassoklara. Pieniä yksityiskohtia vielä sinne ja tänne lisää. Miksaukset ovat pitkällä; nämä elementit vain liitetään mukaan.

[TVä]

On vihdoinkin koittanut aikakausi, jonka myötä saan musiikintekemisen taakse sen verran aikaa, että peräti Protools-käppyröitä kohdalleen rustaavaa RUTIINIA voi syntyä. Niinpä lupailen, että levy saadaan ulos syksyllä!

[OT Räihälä]

No esim. sitä, että bassoklarinetti on mukana vain 6. sinfoniassa. Kontrafagottia ja englannintorvea ei ole yhdessäkään sinfoniassa, eikä piccoloakaan muistaakseni harrasteta kuin ehkä kahdessa ensimmäisessä sinfoniassa. Ei ole saksofoneja, ei eb-klarinetteja. Tuuba on muistaakseni vain 1. sinfoniassa. Käyrätorvia on aina neljä. Ei löydy kornetteja. Vaskissa ei käytellä sordinoja eikä liioin jousissa. Ei ole lyömäsoitinpatteristoa, vaan pärjätään patarummuilla. No kellopeli on 4. sinfoniassa.

Toisin sanoen orkesteri on pieni ja klassinen. Puupuhaltimia kutakin 2, eikä laajenneta ylös eikä alas.

Sibeliushan sanoi itsekin tarjoilevansa puhdasta lähdevettä siinä missä mannereurooppalaiset kolleegansa tarjoilivat ties minkälaisia cocktaileja. Minulle Sibeliuksen soitinnus on erinomaista ja täydellisesti musiikkiin sopivaa. Soitinnus ei kuitenkaan ole lähtökohta.

Stravinskilla ja Ravelilla sointiväri on kaikki kaikessa. Teemat ovat usein fragmentaarisempia, eivätkä beethoveniaanis-sibeliaanisessa mielessä "suuria".

Syy on melko yksinkertainen: Sibeliuksen esikuva instrumentaatiossa oli Anton Bruckner, jota hän kuuli opiskeluaikanaan Wienissä, ja piti tätä aikansa suurimpana elävänä säveltäjänä. Bruckner puolestaan laajensi soitinnusta vain sen verran kuin hänen ihailemansa Richard Wagner oli antanut suuntaa. Esim. englannintorvia ei käyttänyt kovinkaan moni Sibeliuksen ikätoveri, ja lyömäsoitinvalikoima on räjähtänyt nykyiseen laajuuteensa vasta toisen maailmansodan jälkeen. Vaikka onhan triangeli tärkeässä tehtävässä jo Karelia-sarjan Alla marciassa!

Lisäksi: jos vertaa Ravelin ja Sibeliuksen musiikillista kudosta, on ainakin itselleni hyvin selvää, että Sibelius ei tarvinut musiikkinsa välittäjäksi sellaista väripalettia kuin Maukka. Olen Pirkan kanssa pitkälti samaa mieltä siitä, että runsaat sointivärit eivät tarkoita sitä, että käytetään mahdollisimman monia instrumentteja, vaan miten eri instrumentteja yhdistellään (sikäli kun hän tarkoitti tätä) ja siinä mielessä Sibelius oli sointivärien mestari.

Mutta näistähän voi spekuloida loputtomiin.

Tämä viestiketju on muuten sikäli erikoinen, että nykyisin tällaiset jutut kirjoitetaan blogeiksi, mutta hyvä näinkin. Tsemiä levyntekoon!

[TVä]

Syy on melko yksinkertainen: Sibeliuksen esikuva instrumentaatiossa oli Anton Bruckner, jota hän kuuli opiskeluaikanaan Wienissä, ja piti tätä aikansa suurimpana elävänä säveltäjänä. Bruckner puolestaan laajensi soitinnusta vain sen verran kuin hänen ihailemansa Richard Wagner oli antanut suuntaa. Esim. englannintorvia ei käyttänyt kovinkaan moni Sibeliuksen ikätoveri, ja lyömäsoitinvalikoima on räjähtänyt nykyiseen laajuuteensa vasta toisen maailmansodan jälkeen. Vaikka onhan triangeli tärkeässä tehtävässä jo Karelia-sarjan Alla marciassa!

Lisäksi: jos vertaa Ravelin ja Sibeliuksen musiikillista kudosta, on ainakin itselleni hyvin selvää, että Sibelius ei tarvinut musiikkinsa välittäjäksi sellaista väripalettia kuin Maukka. Olen Pirkan kanssa pitkälti samaa mieltä siitä, että runsaat sointivärit eivät tarkoita sitä, että käytetään mahdollisimman monia instrumentteja, vaan miten eri instrumentteja yhdistellään (sikäli kun hän tarkoitti tätä) ja siinä mielessä Sibelius oli sointivärien mestari.

Mutta näistähän voi spekuloida loputtomiin.

Ihan totta tuossa yllä haastelet!

Tämä viestiketju on muuten sikäli erikoinen, että nykyisin tällaiset jutut kirjoitetaan blogeiksi, mutta hyvä näinkin. Tsemiä levyntekoon!

Joo, onhan tämä outo viestiketju, enkä minä tätä omaa bloggaustani voi oikein muuten perustella kuin että olen halunnut aika ajoin jotakin tästä projektistani sanoa!

Minullehan kävi niin, että vasta edellisen bändini myötä tajusin tekeväni progressiivista rockia ja silloin törmäsin Progolforumiin. WARP-levy on reaktioni Yesiin, King Crimsoniin ja muihin syviin vesiin, joihin kanssakirjoittelijoiden tukemana sukelsin. Vaikka meinaan tehdä jatkossa niin suoraviivaista poprokkia kuin modernia taidemusiikkiakin, koen progressiivisen rockin kaikkein parhaiten edustavan sielunmaisemaani, minun soundiani. Tämän uuden äänen ja punaisen langan löytäminen on minulle erittäin merkittävä asia.

Progesta ja progeilijoiden keskuudesta olen löytänyt sellaisen vapaan ja älykkään musiikillisen asenteen, joka ei raja-aitoihin takerru, syslaa ja pyslaa jossain pikku karsinassa, lukko ovessa. Näin ollen koen tekeväni tätä levyä myös osaksi näitä keskustelujamme. Siksi minä täällä keuhkoan.

Kiitos tsempintoivotuksesta, OT!!